Vuoden 2013 alusta yritysten, säätiöiden ja yhdistysten arkistot on velvoitettu järjestämään omien tallenteidensa säilyttämisen osana suomalaisen kulttuuriperinnön tallentamista. Kulttuuriperinnön tallentamisesta on tähän asti vastannut julkinen hallinto. Tekniset ratkaisut tallennetuotantoon ovat olemassa, mutta koulutettu työvoima puuttuu. Tallennetuotannon osatutkinto varmistaa osaavan työvoiman suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen.
Suomi liittyy Unescon aineettoman kulttuurin suojelemista koskevaan yleissopimukseen toukokuussa 2013. Suojelutoimenpiteisiin kuuluvat tunnistaminen, tallentaminen, tutkimus, säilyttäminen, edistäminen ja välittäminen ja elvyttäminen.
Tallennetuotannon tehtävänä varmistaa kulttuuriperinnön säilyminen tallentamalla uhan alaista kulttuuriperinnettä mm. av-medialle. Tarkoitus on taata tallenteiden pitkäaikaissäilytys ja jakelu. Lisäksi aiemmin heikosti säilyvälle medialle tallennettu av-aineisto pitää siirtää kestävälle medialle.
Tallennetuotannon tehtävänä varmistaa kulttuuriperinnön säilyminen tallentamalla uhan alaista kulttuuriperinnettä mm. av-medialle. Tarkoitus on taata tallenteiden pitkäaikaissäilytys ja jakelu. Lisäksi aiemmin heikosti säilyvälle medialle tallennettu av-aineisto pitää siirtää kestävälle medialle.
Tallennetuotannon tutkinnossa on tarkoitus kouluttaa tarvittavia laitteisto- ja ohjelmistoriippumattomia av-tallennusmedian ja av-arkistoinnin osaajia. Muutoin ei voida olla varmoja, että tukea arkistojen ylläpitoon on saatavissa vuosikymmenten päästä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tallennetuotannon koulutuksessa tähän toiminnan jatkuvuuteen on kiinnitetty erityisesti huomiota.
Tallennetuotannon tutkinnossa on tarkoitus kouluttaa tarvittavia laitteisto- ja ohjelmistoriippumattomia av-tallennusmedian ja av-arkistoinnin osaajia. Muutoin ei voida olla varmoja, että tukea arkistojen ylläpitoon on saatavissa vuosikymmenten päästä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tallennetuotannon koulutuksessa tähän toiminnan jatkuvuuteen on kiinnitetty erityisesti huomiota.
Suomi liittyy Unescon aineettoman kulttuurin suojelemista koskevaan yleissopimukseen toukokuussa 2013. Suojelutoimenpiteisiin kuuluvat tunnistaminen, tallentaminen, tutkimus, säilyttäminen, edistäminen ja välittäminen ja elvyttäminen.
Tallennetuotannon tehtävänä varmistaa kulttuuriperinnön säilyminen tallentamalla uhan alaista kulttuuriperinnettä mm. av-medialle. Tarkoitus on taata tallenteiden pitkäaikaissäilytys ja jakelu. Lisäksi aiemmin heikosti säilyvälle medialle tallennettu av-aineisto pitää siirtää kestävälle medialle.
Tallennetuotannon tehtävänä varmistaa kulttuuriperinnön säilyminen tallentamalla uhan alaista kulttuuriperinnettä mm. av-medialle. Tarkoitus on taata tallenteiden pitkäaikaissäilytys ja jakelu. Lisäksi aiemmin heikosti säilyvälle medialle tallennettu av-aineisto pitää siirtää kestävälle medialle.
Tallennetuotannon tutkinnossa on tarkoitus kouluttaa tarvittavia laitteisto- ja ohjelmistoriippumattomia av-tallennusmedian ja av-arkistoinnin osaajia. Muutoin ei voida olla varmoja, että tukea arkistojen ylläpitoon on saatavissa vuosikymmenten päästä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tallennetuotannon koulutuksessa tähän toiminnan jatkuvuuteen on kiinnitetty erityisesti huomiota.
Tallennetuotannon tutkinnossa on tarkoitus kouluttaa tarvittavia laitteisto- ja ohjelmistoriippumattomia av-tallennusmedian ja av-arkistoinnin osaajia. Muutoin ei voida olla varmoja, että tukea arkistojen ylläpitoon on saatavissa vuosikymmenten päästä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tallennetuotannon koulutuksessa tähän toiminnan jatkuvuuteen on kiinnitetty erityisesti huomiota.
Aineettoman kulttuuriperinnön tallentaminen
Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen KDK-hankeen kirjastojen, arkistojen ja museoiden pitkäaikaissäilytystä koskevan raportin liitteessä kuvaillaan tallennetuotannon edellytyksiä. Yhteisen pitkäaikaissäilytysjärjestelmän kokonaiskustannukset olisivat 12 ensimmäisen toimintavuoden aikana 42 miljoonaa euroa. Kustannusarvio perustuu kahteen maantieteellisesti hajautettuun säilytyspisteeseen, tallennetuotantoon koulutettuun työvoimaan, aineistojen vastaanottoon, säilytykseen, käyttöön ja hyödyntämiseen.
Aineetonta kulttuuriperintöä tallennetaan digitaalisin av-menetelmin arkistojen, museoiden ja kirjastojen kokoelmiin. Tallennetuotannon kohteisiin kuuluu elävän kuttuurin lisäksi mm asiakirjoja, mediataidetta, digitoituja sanomalehtiä ja museoesineiden kuvauksia.
Yksikään media ei ole ikuinen. Kivi, savi ja paperi ovat kestäneet tuhansista satoihin vuosiin. Uudet mediat eivät ole osoittautuneet yhtä kestäviksi. Siksi uusille medioille tallennettua kulttuuriperintöä pitää siirtää tallennusvälineeltä toiselle.
Tallennettava aineisto kasvaa jatkuvasti
Vuoden 2011 lopussa säilytettävää aineistoa Suomessa oli arviolta kymmenen miljoonaa asiakirjaa, miljoona valokuvaa, 100 000 äänitallennetta, 10 000 elokuvaa, 70 miljoonaa viitetietoa tai kirjastoluettelon nimekettä sekä 400 miljoonaa verkkoarkiston objektia. Digitaalisessa muodossa yhteensä noin 700 teratavua. Aineistojen määrä ja koulutetun työvoiman tarve kasvaa koko ajan.
Tallennettava aineisto kasvaa jatkuvasti
Vuoden 2011 lopussa säilytettävää aineistoa Suomessa oli arviolta kymmenen miljoonaa asiakirjaa, miljoona valokuvaa, 100 000 äänitallennetta, 10 000 elokuvaa, 70 miljoonaa viitetietoa tai kirjastoluettelon nimekettä sekä 400 miljoonaa verkkoarkiston objektia. Digitaalisessa muodossa yhteensä noin 700 teratavua. Aineistojen määrä ja koulutetun työvoiman tarve kasvaa koko ajan.
Digitaalisia tallenteita pitää päivittää tiedostojärjestelmästä ja palvelinympäristöstä toiseen. Tallennusvälineet, laitteet ja ohjelmistot ovat alttina sekä ympärisön uhille että sisäisille virheille. Tallennetuotannossa ei saa olla yksittäistä tekijää, jonka vahingoittuessa koko järjestelmä pettää. Tallennetuotannon täytyy toimia, vaikka tallennusvälineet, ohjelmistot, laitteistot ja työvoima vaihtuu.
Osaamisen päivittämistä tarvitaan
Tieteen tietotekniikan keskus CSC:lle on annettu tehtäväksi toteuttaa kulttuuriperinnön pitkäaikaissäilytykseen liittyvän tallennetuotannon säilöminen. Lakisääteisesti tallennettavien kulttuuriperintöaineistojen säilytys merkitsee käytännössä asiakirjojen, dokumenttien ja erilaisten av-aineistojen digitalisointia tietotekniikan avulla muistimediaan satojen vuosien ajaksi. Esitetylle toimintamallille keskeistä on luotettavuus, kustannustehokkuus ja asiakaslähtöisyys.
Teknisesti järjestelmää ei ole sinänsä hankala rakentaa levyineen ja kahdennuksineen. Mutta vie aikansa saada toimiviksi kaikki ne prosessit, jotka tuottavat ja varmistavat aineistojen sisällön ymmärrettävyyden säilyvyyden ja eheyden aineistoja tuottavissa organisaatioissa. Tässä henkilöstön koulutus on ensiarvoisessa asemassa.
Tärkeätä on taata koulutettu, osaava ja motivoitu työvoima tallennetuotannon tehtäviin; välttää laitesidonnaisuutta ja suosia avoimen lähdekoodin ratkaisuja. Tämä takaa pitkällä aikavälillä mahdollisuudet tallennetuotannon ylläpitoon ja kehittämiseen yksittäisten toimijoiden mahdollisesta toiminnan loppumisesta huolimatta.
Kulttuuriperinnön tallennetuotannossa tekniset edellytykset ovat olemassa. Ongelmana on osaavan työvoiman puute. Työntekijät, jotka hallitsevat sekä av-tallennteiden teon, että ymmärtävät arkistoinnin tarpeet puuttuvat.
Muokattu 31.5.2013
Muokattu 31.5.2013